kotikissat

Minni -leikattu kotikissa

Komean turkin ja koon omaava löytökissamme Minni. Minni on hellyttävän ihana ja lempeä persoona. Hän on aina valmis hoitamaan ja hellimään kissalamme toisia kissoja-varsinkin odottavia naaraita. Minni puhuu hennolla äänellä sirkuttamalla, kuin pikkulintu. Ensimmäiset sanat Minni sanoi vasta muutaman kuukauden ikäisenä ja silloin olin aivan varma, että meillä on sisällä jokin pikkulintu, mitä lähdinkin heti etsimään. Pian kuitenkin huomasin, että se meidän kollipoika se siinä sirkuttelee. Koostaan huolimatta Minnin ääni on aina niin pieni, että sen juuri kuulee. 

Poika löytyi talvipakkasella tien varresta Lempäälästä vain muutaman viikon ikäisenä. Minni kasvoi ensin kissojen katastrofiyhdistyksen huomassa Multisillassa, josta sen sitten haimme omaan kotiimme pitkäkarvaisena tyttönä, mutta kuinkas kävikään Minnistä kasvoikin puolipitkäkarvainen komea poika. Minnin nimeä ei kuitenkaan enään vaihdettu, koska poika oli oppinut tuntemaan nimensä.

Minni painaa 7kg.

sateenkaarisillalle lähteneet     /    In memoriam

Misu- leikattu kotikissamme on nyt poisssa. Misumme lähti kissojen sateenkaarisillalle 5.2.2009.

Misu saapuu takaisin kotiin tuhkattuna ja pääsee oman kodin kukkapenkkiin nukkumaan.

Allergian aiheuttama tulehdus paheni ja vaikutti jo näköönkin ja näin oli perheen tehtävä raskas päätös Misun nukuttamisesta ikiuneen.

Palakoon tämä tuli Misun muistolle.

Misu oli löytänyt meille tiensä lehti-ilmoituksen avulla. Etsin silloin meidän tytölle porkkanan punaista kissaa ja soitin pentuja annetaan ilmoituksen numeroon ja heiltä löytyi pikkuinen punavalkoinen tyttökisu, joka sitten muuttikin meille parin päivän päästä. Misu syntyi Karhessa ja eli siellä suuren kissapopulaation jäsenenä. Tullessaan meille Misu oli täynnä korvapunkkeja, painokin oli liian alhainen ja turkin kunto ei ollut mitenkään kehuttava. Monta hoitokuuria tarvittiin matojen ja korvapunkkien häätöön.

Misusta oli tullut vuosien mittaan allerginen kissa. Hän oksensi melko pian syötyään kalaa tai kuivamuonaa. Kissan ruokien sisältämät viljatuotteet luultavasti aiheuttivat Misun silmäkulmaan karvattoman kohdan, mikä välillä oli todella huonossa kunnossa. Monet voiteet kokeiltii, mutta niistä ei ollut apua, kuin hetkeksi. Misun hoitona oli usein annettavat kortisoonipistokset, joilla silmäkulma saatiin hetkeksi aikaa melkein kuntoon. Ruokavalio oli tarkka, mutta välillä huomattiin, että rouva oli mennyt popsimaan sopimatonta ruokaa. Kala kun oli rouvan herkkua allergiasta huolimatta.

Näin ihana posti saapui tuoden lohdutusta suruun. Lohduttakoon tämä runo kaikkia kissaansa muistelevia.

Satumetsän laidalla oli portti...
       se oli pieni portti, pienin kaikista.
       Niin vihreä se portti oli ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
       Siitä mahtui kulkemaan läpi vain harvassa ja yksitellen.
       Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
       Ja sen portin läpi kulkivat kerran kaikki kissat,
       niin rauhallisena mieleltään, kevyesti askeltaen.
       Portin takana oli ikuinen meri ja suuremmat metsät.
       Se oli uusi kaunis maailma, satujen kissataivas.
       Kerran iltana rauhaisana, portin luokse kulki kissa.
       Ei vanha iältänsä, mutta uupunut voimiltansa.
       Rauhallisena se kulki, kulki ikuisuuden portille
       niin pienelle portille, josta läpi kuljettiin vain yksin.
       Pieni kissa istui, katsoi portista kauas.
       Näki valon ja ihastui siihen, niin kauniilta valo näytti.
       Olisi valon ottanut kiinni, mutta se paistoi portin toiselta puolelta.
       Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
       Niinkuin tähdeksi olisi syntynyt, pieni kissa,
       se muuttui kevyeksi aivan, niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
       Valo kaunis teki sen taas nuoreksi ja rohkeaksi.
       Se istui katsomaan, odottamaan seuraavaa kulkijaa.
       Niin on kissani mennyt siitä portista...
       Kauniimmalla puolella ne vapaana juoksentelevat.
       Miksi suren, miksi itken niin paljon?
       Kissani on rauhallinen ja tyyni, sen on hyvä olla.
       Pikkuiseni muistolle.